Saturday, December 14, 2019

Tigerit mudassa

Tigerit mudassa 

Kirjan on kirjoittanut Otto Carius vuonna 1960. Hän taisteli toisessa maailmansodassa saksalaisena venäjää vastaan tiger I -vaunun komentajana. Kirjassa kerrotaan siitä kun hän vaunullaan tuhosi yli 150 vihollispanssaria. Kirja kuuluu sotakirjallisuuteen. Valitsin juuri tämän kirjan, koska sodankäynti kiinnostaa. Luin kirjan kokonaan. 
Kirjassa hyvää on sen yksityiskohtainen tarinankerronta ja mielenkiintoiset tarinat. 
Kirjan huono puoli taas on se, että siinä liioitellaan tapahtumia niin, että ne näyttävät saksalaisten kannalta olleen paremmat kuin ne oikeasti olivat. Esimerkiksi kun sanotaan että Otto Carius olisi tuhonnut 150 vihollispanssaria niin ne kaikki eivät tuhoutuneet kokonaan, vaan ne saatiin takaisin sotaaan pienellä korjauksella. 
Minusta teos oli hyvää luettavaa, koska se oli kattava tarina sodankäynnistä. Omassa genressään eli sotakirjallisuudessa sitä voi sanoa klassikoksi. Jos sinua kiinnostaa panssarivaunut ja sodankäynti suosittelen tätä teosta, mutta jos sinua ei sodankäynti kiinnosta älä lue tätä kirjaa. 

Otto Carius

Otto Carius

Syntyi 1922 Saksassa Zweibruckenissa. Hän tuhosi toisen maailmansodan aikana yli 150 vihollis tankkia Tiger I vaunulla. Aloitti rintamapalvelun 1941 ja toimi silloin PzKpfw 38 panssarivaunun lataajana. 1943 hänet siirrettiin raskaaseen panssarivaunupataljoonaan, jossa hän johti Tiger I panssareita. Hänen sodankäynti päättyi siihen kun hänen komppanjansa antautui yhdysvaltalaisjoukoille 1945.

Monday, December 9, 2019

Kirjaarvostelu Tankki palaa!



Eeli Karppinen 9a 



Tankki palaa

Tankki palaa on sotakirjallisuuteen perustuva novellikokoelma. Teos on hyvin tehty ja siinä oli monta hyvää novellia. Teos on kirjoitettu hyvin ja novellit ovat mielenkiintoisia. Se sijoittuu sotakirjallisuuteen. Sillä se kertoo lähinnä talvisodan ajasta novelleina. Odotukseni oli, että kirja on hyvä ja sitä on mukava lukea. Luin kirjasta 5 novellia. Novellit kertoivat sodan hetkistä ja tapahtumista.  


Kirjaa oli mukava lukea ja sen novellit olivat hyvin tehty. Tapahtumat olivat mieleisiä ja kiinnostavia. Aihe oli hyvä. Miljöö oli myös hyvin liitetty kirjan genreen eli sotakirjallisuuteen, miljöö oli lähinnä pelkkää lumista ja kylmää metsää. kirjan kerronta oli hyvä ja se kerrottiin kolmannesta ja ensimmäisestä persoonasta.  Teema oli minulle sopiva ja mieluinen. Kohtaus, jossa Jukka oli metsässä yksin ja hänellä oli 4 ammusta, hän vainosi hirveä, jota vainosi myös 1 venäläinen, hes molemmat olivat toivossa ampua hirven ja saada tehtyä siitä ruokaa. Jukka ampui laukauksen ja venäläinen säikähti ja lähti karkuun, Jukka sai ammuttua hirven ja teki siitä itselleen ruokaa. Kohtaus oli hyvä koska siinä on sotamainen tunnelma, pitää selviytyä itse ja harkita tarkkaan tekojaan ja liikkua hitaasti ja hiljaisesti. 

Toinen kohtaus oli, kun joukko suomalaisia sotilaita vainosi venäläisiä toivossa räjäyttää tankki ja tappaa viholliset. He odottivat, kunnes tankki lähtee liikkeelle ja kun tankki lähti liikkumaan toiseen suuntaan, he käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja hautasivat miinan tien pintaa. Hetken ajan päästä tankki ajoi miinaan ja räjähti. Kohtaus oli hyvä sillä siinä on sodan tunnelma ja tavoite samassa, pitää olla fiksu ja taktinen ja tuhota vihollinen. 

Heikkouksia teoksessa ei juuri minun mielestäni ollut se oli todella hyvin tehty ja toteutettu, mutta Jotkin novellit, joita luin olivat tylsiä joissakin kohdissa.  Esimerkiksi kohtaukset, joissa miehet vain juttelivat, kävivät tylsäksi, kun niitä luki hetken. Muita heikkouksia teoksessa ei ollut.  

Kokonaisuudessaan teos oli todella hyvä, pienestä heikkoudesta huolimatta. Teos ei taida olla klassikko. Suosittelen tätä kirjaa sodasta ja etenkin talvisodasta kiinnostuneille. Teos on mielenkiintoinen ja siinä on monta hyvää novellia.  


Tuesday, December 3, 2019

Atso Haapanen

Atso Haapanen

Atso Haapanen kirjoitti vuonna 2009 puolustusvoimien UFO havainnoista 1933-1979. Ahonen oli tutkinut puolustus voimien kansioita ja koittanut selvittää salataanko UFO havaintoja ihmisiltä.

Kirja-arvostelu Vänrikki Stoolin tarinat

Kirja jota luen on nimeltään Vänrikki Stoolin tarinat. Sen on kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg. Se ilmestyi ensimmäisen kerran ruotsinkielisenä kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Runot kertovat vuosina 1808-1809 käydystä Suomen sodasta. Runoja on 35 kappaletta. Runeberg tekee sankariballadeissaan kunniaa sekä todellisille upseereille, että keksityille suomalaisille kansanmiehille. Teos ilmensi ja voimisti suomalaisen kansallistunteen heräämistä 1840-luvulla. Valitsin kirjan, koska opettaja suositteli sitä. Oletin, että kirja olisi ollut vaikealukuinen, mutta olin väärässä. Luin kirjan kokonaan.

Omasta mielestäni kirjan ainoa hyvä puoli on se, että se on helppolukuinen. Huonoja puolia siitä kyllä löytyy.

Oikeastaan vika ei ole itse kirjassa, vaan kirjan tyypissä eli runokirja. Kirjassa ei tietenkään tämän takia ole mitään tiettyä juonta, joten se vaan hyppii runosta toiseen. Vaikka sanoin, että kirja on helppolukuinen joissain runoissa on silti vaikeita ja vanhoja sanoja. Minulla itsellä ei vaan pysy kiinnostus kirjassa, jossei siinä ole mitään mielenkiintoista tarinaa.

Vänrikki Stoolin tarinat on Runebergin päätyö ja Suomen kirjallisuuden historian keskeisimpiä ja luetuimpia teoksia, sillä se on ollut aikoinaan pakollista luettavaa äidinkielen opetuksessa vuosikymmenten ajan. Teosta suosittelisin ihmisillä, jotka ovat kiinnostuneita runoudesta ja Suomen sodasta, mutta se ei todellakaan ole hyvä kirja kaikille.