Kirja jota luen on nimeltään Vänrikki Stoolin tarinat. Sen on kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg. Se ilmestyi ensimmäisen kerran ruotsinkielisenä kahdessa osassa vuosina 1848 ja 1860. Runot kertovat vuosina 1808-1809 käydystä Suomen sodasta. Runoja on 35 kappaletta. Runeberg tekee sankariballadeissaan kunniaa sekä todellisille upseereille, että keksityille suomalaisille kansanmiehille. Teos ilmensi ja voimisti suomalaisen kansallistunteen heräämistä 1840-luvulla. Valitsin kirjan, koska opettaja suositteli sitä. Oletin, että kirja olisi ollut vaikealukuinen, mutta olin väärässä. Luin kirjan kokonaan.
Omasta mielestäni kirjan ainoa hyvä puoli on se, että se on helppolukuinen. Huonoja puolia siitä kyllä löytyy.
Oikeastaan vika ei ole itse kirjassa, vaan kirjan tyypissä eli runokirja. Kirjassa ei tietenkään tämän takia ole mitään tiettyä juonta, joten se vaan hyppii runosta toiseen. Vaikka sanoin, että kirja on helppolukuinen joissain runoissa on silti vaikeita ja vanhoja sanoja. Minulla itsellä ei vaan pysy kiinnostus kirjassa, jossei siinä ole mitään mielenkiintoista tarinaa.
Vänrikki Stoolin tarinat on Runebergin päätyö ja Suomen kirjallisuuden historian keskeisimpiä ja luetuimpia teoksia, sillä se on ollut aikoinaan pakollista luettavaa äidinkielen opetuksessa vuosikymmenten ajan. Teosta suosittelisin ihmisillä, jotka ovat kiinnostuneita runoudesta ja Suomen sodasta, mutta se ei todellakaan ole hyvä kirja kaikille.
Tekstisi alkaa asianmukaisilla perustiedoilla. Pari sataa vuotta vanha runokirja voi olla tosiaan aika kaukana nykytodellisuudesta. Kuitenkin esimerkiksi Maamme laulu ja Porilaisten marssi kuuluvat kulttuurimme ja identiteettimme kivijalkaan niin lujasti, että teosta on käsiteltävä ainakin jossain määrin.
ReplyDeleteArvostelusi on reipasotteinen ja niin se saa ollakin. Olisin kuitenkin kaivannut mainintoja edellä mainituista runoista sekä esimerkkejä vaikeista ja vanhanaikaisista sanoista. Tällä keinoin teksiisi olisi saanut lisää havainnollisuutta ja sisältöä. Hyvä arvostelu kaiken kaikkiaan.